Ääniaallon syleilyssä: Matka Susanna Vainiolan legendamaisen Kissankehto-ohjelman ja soittolistojen maailmaan

On olemassa musiikkia, jota kuunnellaan korvilla, ja sitten on musiikkia, joka kietoutuu ympärille kuin pehmeä, turvallinen viltti syysiltana. Yksi suomalaisen radiokulttuurin pitkäaikaisimmista ja omaleimaisimmista keitaista on Susanna Vainiolan luotsaama Kissankehto.

Alun perin jo 1990-luvulla Radiomafiassa aloittanut ja myöhemmin Yle Radio Suomessa sekä Yle Areenassa jatkanut ohjelma on muodostunut institutionaaliseksi maamerkiksi kaikille niille, jotka kaipaavat radioon kiireetöntä tunnelmaa, tarinoita laulujen takana ja ennen kaikkea käsin poimittua, sielukasta musiikkia.

Mutta millainen on ilmiö nimeltä Kissankehto soittolista, ja miksi sen kaltaiset musiikkikattaukset lumoavat vuodesta toiseen?

Mistä Kissankehto ammentaa taikansa?

Ohjelman nimi, jonka legendaarinen musiikkitoimittaja Jake Nyman poimi kerran Kurt Vonnegutin samannimisestä romaanista (Cat’s Cradle – leikki, jossa langasta luodaan monimutkaisia, kauniita kuvioita ilman varsinaista alkua tai loppua), kuvaa täydellisesti myös Vainiolan musiikkivalintoja.

Kissankehto ei seuraa tiukkoja kaupallisia hittilistoja tai nuorisokulttuurin ohimeneviä tuulia. Sen sijaan se kutoo yhteen lankoja eri vuosikymmeniltä, genrejen rajoja kunnioittamatta mutta aina laatu ja tarinallisuus edellä.

Kun puhutaan Kissankehto-tyylisestä soittolistasta, puhutaan elementeistä, joissa yhdistyvät:

• Hemmottelumusiikki: Kappaleet, jotka antavat tilaa hengittää.
• Laulun mittaiset tarinat: Sanoitukset, jotka maalaavat eläviä kuvia ja herättävät muistoja.
• Genrerajat ylittävä harmonia: Folk, indie, popin helmet, chansonit ja herkkä jazz sulautuvat saumattomaksi äänimaisemaksi.

Miten koostat oman “Kissankehto”-soittolistasi?

Jos haluat vangita saman tunnelman omaan arkeen – vaikkapa sunnuntaiaamun hitaaseen kahvihetkeen, etätyöpäivän rauhoittajaksi tai iltamyöhän ajomatkalle – voit rakentaa oman Kissankehto-soittolistasi seuraavilla askelmerkeillä:

1. Valitse pohjavireeksi rauhallisuus

Unohda aggressiiviset bassolinjat ja liian nopeat temposiirrokset. Etsi kappaleita, joiden instrumentaatio on akustispainotteista, pehmeää tai elokuvallista. Jouset, akustinen kitara ja herkkäpiano ovat parhaita ystäviäsi.

2. Painota tarinankerrontaa

Hyvä biisi on kuin pieni novelli. Etsi artisteja ja lauluntekijöitä, joiden äänessä kuuluu eletty elämä, hauraus ja aitous. Ääni saa – ja pitääkin – olla persoonallinen eikä mikään kliiniseksi hiottu autotune-ihme.

3. Salli aikamatkailu

Kissankehto ei katso kalenteria. Soittolistalle voi sijoittaa rinnakkain 1970-luvun alun tunnelmallisen folkhelmen, 1990-luvun vaihtoehtopopin herkän tuotoksen ja aivan tuoreen indie-artistin teoksen. Tärkeintä on, että kappaleiden välinen tunnelmasilta kestää.

Musiikkia, joka tekee tilaa tunteille

Nykypäivän nopeatempoisessa mediamaailmassa, jossa algoritmit syöttävät meille yhä lyhyempiä ja tehosehoitetumpia audiopätkiä, Kissankehto ja sen henkeä kantavat soittolistat edustavat vastakulttuuria: ne vaativat pysähtymistä.

Ne muistuttavat meitä siitä, että musiikki on parhaimmillaan turvapaikka – paikka, jonne voi käpertyä silloin, kun maailma ulkona metelöi liikaa. Seuraavan kerran, kun kaipaat hetken hengähdystä, hae esille Susanna Vainiolan tuotantoa tai anna ajatusten kietoutua itse luomasi lempeän soittolistan lankoihin.

Millainen kappale on sinun henkilökohtainen suosikkisi silloin, kun kaipaat elämään hieman lisää lempeyttä ja rauhaa?